Laitetaas nyt pitkästä aikaa jotain kuulumisia. Meillä on viime aikoina tosiaan ollu koiramaailmassa vähän hiljasempaa, jos nyt satunnaista tokoilua ei lasketa. Kimmo tosin jo ilmotti ittensä agiryhmään, et luvassa jotain toivottavasti on. Tervakoskikin jäi meiltä tänä vuonna väliin - ekaa kertaa sen jälkeen, kun Huugo on miulle tullut. Mut viime vuonna jo ehittiin luvata muuta tuolle viikonlopulle, kun ei hokannut, et se just tää Tervakoski-viikonloppu ois.

Jotain teoreettista koirarintamalla kuitenkin on tapahtunut jo alkuvuodesta. Mie kävin kasvattajan jatkokurssin Hyvinkäällä ja nyt on kumpikin kasvattajan kurssi käyty. Saa nähä, jos sitä koskaan tulee kasvattajaks ryhyttyä - ehkä sit kun lapset kasvaa ja ehtii paremmi. Kennelnimeä kyllä pitää hakee jo täs puolen vuosikymmenen sisällä, kun muuten pitää sit käyä uudestaan se kasvattajan peruskurssi. 

 Huugo ja Helmi kävivät  monien muiden Lumen-kasvattien tavoin DM-testissä alkuvuodesta. Huugo paljastui DM-kantajaksi ja Helmi perimän puolesta ois sairastumassa DM:aan joskus. Aika näyttää, miten käy. 

Helmistä ja Aatsosta on tulossa kaverit.

Aatso on kovin kiinnostunut koirista. Huugo onnistuu välttämään tilanteita joissa on pojat mukana. Helmi taas viihtyy poikien lähellä. Aatso on oppinut ryömimään ja usein matka käy Helmin luokse. Helmi ei paljoa välitä vaan makoilee ja antaa pojan tutkiskella. Jos Aatso läppäsee kuonoa, Helmi kääntää pään toisaalle. Muutama ilta taaksepäin Aatso oli tutkimassa Helmin häntää, kun Helmi  havaitsi jotain epäillyttävää ulkona. Helmin noustessa haukkumaan Aatso roikkui edelleen hännässä ja meni kylkisuunnassa ympäri. Helmi tajusi tietty rajoittaa vahtimistaan heti ja mitään ihmeempiä ei tapahtunut.

Tänään Helmi ja Aatso köllivät yhdessä lattialla kun laitoin evästä kuvausretkeä varten. Vähän Aatso huiteli käsillä "lentäessään" , mutta eihän Helmi mokomasta. Silmä vaan vähän kiinni, jotta ei näkölähde. Kaverukset!

Tapahtuipa tässä illalla muutakin. Helmi makoili Aatson vieressä ja kun Huugo tuli lähelle ja yritti mennä ohi niin Helmi ärähti Huugolle. Lähellä oli myös kamerareppuni, jossa oli vielä eväitä jäljellä. En tiedä vahtiko eväitä vai poikaa, ehkä molempia.

Hieman myöhässä näitä asioita ehtii nykyään tekemään. Siis kuulumisia tänne päivittelemään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan . Tänä vuonna kävimme siis perinteisellä Tervakoski-keikalla. Joukkiomme erosi viimevuotisesta kokoonpanosta niin, että pojat korvasivat Helmin, joka juoksuisena nautti huomiosta ja mökkeilystä kaukana Nurmeksessa. Ei muuten tullut tylsiä hetkiä parin kolmikuisen kanssa.

Huugo oli jälleen hienosti  ERInomainen. Myö lähettiin niin kiireellä pois, ettei muistettu ees arvostelua hakea. Kasvattaja sen ystävällisesti kävi sitten hakemassa. Seuraavaa meille sanottiin (Pirjoa lainaten):

"Keskikokoinen vaalea voimakas tyyppi, tyypillinen pää, oikeanlaiset korvat, täysi saksipurenta, löysät huulet, oikea pigmentti, tummanruskeat silmät. Selkä ja häntä ok, keskivaalea turkki, oikeanlaatuinen ja pituinen. Suora… (gerade Läufe?) oikea… (korrekt gestellt?), erinomainen rintakehä, liikkeessä oikeanlainen, ilmava/vapaa liikunta. Kehässä ”vapautunut”, kiinnostunut ja ystävällinen." 

Eli ihan loistava arvostelu meille suotiin.  Löysät huulet on jo ihan "perussettiä" , muut olikin tosi positiivista. Johonkin pieneen ryhmikseen tekis miel lähtee, mut saa nähä, miten tässä ehtii, koska jos/kun asunto menee kaupaksi, niin sitä ei tiedä, et missä vaiheessa täs joutuu taas muuttohommiin.

Mutta missä on Huugo? Entäpä Helmi? 

- Pinnasängyn alla.

Kaikki alkoi Ukon päivänä 4. huhtikuuta kuluvaa vuotta tai oikeastaan 38 viikkoa ja kolme päivää aikaisemin. Näppärämimmät laskevat että noin suurinpirtein Tervakoskiviikonloppuna. "Täällä viihdyn minä 2007”!

Ukonpäivänä kuluvaa vuotta syntyivät identtiset kaksospojat Aatso ja Eelis Ihatsut. Molemmilla pojilla oli pituutta syntyessä 49 cm. Aatso painoi 3245g. ja Eelis 2755g.

Toin sairaalasta koirille paidat tutkittavaksi ennen poikien kotiin tuloa. Uskomme tosin, että jo raskausaikana koirat tiesivät, että lisää porukkaa on tulossa. Kotiin pojat ja Jenni pääsivät viidentenä sairaalavuorokautena. Toimme ensin toisen vauvan sisään toisen nukkuessa autossa. Koirat touhottivat innoikaina tulokkaan luona. Kun menimme peremmälle taloon Helmi jäikin ulko-oven eteen odottamaan. ”Tämä ei ollut vielä tässä” tuumi Helmi ja katsoi ovea päätään käännellen. Jenni jäi koirien ja Aatson kanssa minun hakiessa Eeliksen sisälle. Siinä sitä oltiin lauma kasvaneena kahdella vauvalla. Uusi elämä myös koirille.

Huugo on ollut enemmän omissa oloissa. Hitsi vie onhan se Äijä. Helmi taas tykkää olla touhuissa mukana. Kovasti tykkäisi hoitaa poikia nuolemalla naamasta ja käsistä. Mustasukkaisuutta emme ole vielä havainneet. Ostimme koiraportin, joka ollut toistaiseksi aika turha. Jos on ollut paljon vieraita, olemme laittaneet koirat pois jaloista koiraportin taakse. Kun pojat lähtevät liikkeelle on portista varmasti turvaa koirille.

Treenit on jäänyt vähemmälle, mikä on harmi sillä tarkoitus oli lähteä kisailemaan agilityssa ja tokossa keväällä ja sitä varten treenattiin Helmin kanssa paljon. Ehkäpä sitten syksyllä ehditään ja jaksetaan kun saadaan taas treenit käyntiin. Tänään ensimmäistä kertaa poikien syntymän jälkeen tokoilimme takapihalla.

Lenkkeilystä Huugo ja Helmi ovat joutuneet karsimaan hiukan. Enää ei ole tehty pitkiä metsälenkkejä lähes päivittäin vaan noin kerran pari viikossa. Pojat kulkevat mukana kantoliinoissa tai repuissa. Kävelytiellä vaunut on kätevät ja kulkevat kevyesti. Välillä on käyty jo aamuyöstä lenkkeilemässä poikien ja koirien kanssa. Tähän muuten pystyy yksinkin vaunut toisessa ja koirat toisessa kädessä. Vastaantulijoita ei mielellään sisällytetä tähän kuvioon.

Eräänä aamuna oli ihmetyksen paikka kun Helmi ei tullut herättämään vaikka juttelimme jo. Hännän huiskinta kuului ja sängystä oli pakko nousta ihmettelemään, että missä se haukku on. Siellä se oli pinnasängyn alla ja ei päässyt pois.

Toisella kertaa tulimme kaupasta. Helmi oli tuulikaapissa vastassa ja ovi oli kiinni. Liekö eno tehnyt kiusaa pienemmälleen. Tosin pilkka oli naksahtanut omaan nilkkaan sillä Huugo löytyi pinnasängyn alta. Vinkui siellä kun ei päässyt tervehtimään. Oli Huugo osannut sängyn kanssa liikkua puolisen metriä, mutta makuuhuoneen oviaukko oli tullut vastaan. Matka oli siis päättynyt siihen. Huugo vielä toistamiseen kokeili pinnasängyn alustaa nukkumapaikkana, mutta kun lopputulos oli sama kuin aikaisemmin niin kolmatta kertaa ei ole tarvinnut kokeilla.

Uutinen kaksosraskaudesta saa miettimään, että miten se autoilu jatkossa hoidetaan. Olimme vasta edellisenä keväänä hankkineet Skoda Octavia mallia farkku. Ei tehnyt mieli lähteä autoa vaihtamaan. Katsoimme kuitenkin kaikenlaisia tila-autoja, mutta hinnat niissä ovat mitä ovat.

Toukuun viimeinen viikonloppu oli jälleen Lumenleirin aika ja mietiskelimme, että miten pääsisimme päiväkäynnille. Pari päivää ennen lähtöä lähdimme katsomaan matkarattaita, jotka kävisivät myös vaunuista. Mielessä oli Oran malli, koska meillä oli jo Oran vaunut ja siihen käyvät kantokassit. Matkrattaat löytyivät ja sovitettiin autoon. Nostamalla rattaat takapenkin selkämystä vasten ja sitomalla kiinni koiraverkkoon jäi tilaa myös koirille. Mahtuvat molemmat makoilemaan. Katolle boxi, johon matkatavarat ja olimme valmiita reissuun.

Lumenleirillä osallistuttiin hauskaan temppurataan, jossa Helmi ylsi toiselle sijalle aikuisten sarjassa parhaana hovawarttina. Ilmeisesti saimme lisäpisteitä namipalojen pois sylkemisestä. Voiton vei bordercollie Coxi.

-Kimmo-

Herra Elegans täytti lauantaina 16. helmikuuta kuusi vuotta.